Mitä on sisäinen kauneus? Miksi jonkun seurassa viihtyy ja tuntee olonsa kotoisaksi, kun taas toisen kohdalla tekee mieli vaistomaisesti siirtyä kauemmaksi? Näitä aistimuksia voivat aiheuttaa meille tutut ihmiset, kuten työkaverit, sukulaiset ja jopa perheenjäsenet, mutta sama pätee myös täysin ventovieraisiin ihmisiin.

Toiset tuntuvat, kuin säteilevän lämpöä ja valoa. Joidenkin yllä leijuu, kuin synkkä varjo. Entä miten muut ihmiset aistivat oman läsnäoloni? Mitkä asiat noihin tuntemuksiin vaikuttavat?

Parturi-kampaajan, kosmetologin tai kenen tahansa ihmisläheisessä työssä olevan, on hyvä tiedostaa, että listat eivät täyty vain kädentaitojen ansiosta. Ulkoisesti hyvin onnistunut asiakaspalvelukaan ei aina riitä. Asiakas voi saada toivomansa lopputuloksen, eikä palvelussakaan ole moittimista, mutta silti jotain voi jäädä puuttumaan. Jää jotenkin outo fiilis. Ei ollut turvallinen ja luonteva olo.

Toisaalta joskus kampaajalla käynnin jälkeen voi olla äärimmäisen voimaantunut olo, kuin akut olisi ladattu. Kun kaikki on hyvin, on tukkakin hyvin. Kun sisällä tuntuu hyvälle, nähdään ulkoisetkin asiat kauniimpina.

Mitä sitten on tuo mystinen sisäinen säteily? Vai onko siinä lopulta mitään mystistä? Olet varmasti kokenut tunteen, kun istut tuntemattoman henkilön vieressä vaikkapa elokuvissa tai lentokoneessa. Joskus tulee tunne, että tekisi mieli vaihtaa paikkaa, jos kehtaisi.

Henkilö voi näyttää ulkoisesti ihan kunnon kansalaiselta, eikä hajukaan haittaa, mutta jotenkin hänen lähellään tulee epämukava olo. Toisaalta voi toinen ihminen vetää puoleensa ja jostain syystä käytte juttusille. Tämä voi olla mies tai nainen, lapsi tai vanhus.

Monelle tuttua on myös se, jos vaikka työpaikan kahvihuoneessa tulee naurettua vedet silmissä jollekin asialle, niin jonkun ihmisen astuessa huoneeseen tunnelma muuttuu, kuin veitsellä leikaten. Ilo häviää ja nauru lakkaa. Tuntuu, kuin joku olisi avannut ikkunan pakkasella. Ilmapiirin viilenemisen voi aistia suorastaan fyysisesti. Iho menee kananlihalle. Tällöin voi olla hyvä hetki palata sorvin ääreen. Kyllä pienikin työnilo aina ilottomat kahvitauot voittaa.

Meissä ihmisissä on valtavasti energiaa, enkä puhu nyt mistään henkimaailman asioista, vaan fysiikasta ja normaaleista elintoiminnoista. Kehostamme säteilee lämpöä ympäristöömme, aivoissamme tapahtuu koko ajan, jopa nukkuessamme ja tunteet vaikuttavat koko kroppaamme hyvinkin voimakkaasti.

Joskus tunnemme rinnassamme leiskuntaa ja välillä tekisi mieli oksentaa. Halutessamme, ja joskus tahattomastikin, meistä voi lähteä ties minkälaisia ääniäkin kanssaihmisten iloksi ja riemuksi, tai päinvastoin.

Ihmisen kehosta väreilee ulospäin erilaisilla taajuuksilla olevia aallonpituuksia. Olemme kuin radiolähettimiä. Näin olen ainakin antanut itselleni kertoa. Emme siis rajoitu vain fyysiseen kehoomme, vaan myös sen ulkopuolelle. Eri väreillä on myös omat aallonpituutensa, joista osan voi myös ihmissilmällä nähdä.

Toiset kertovat voivansa nähdä myös näitä ihmisestä lähteviä aallonpituuksia erilaisina väreinä ja kutsuvat tuota energiakenttää auraksi. Jotkut puolestaan kertovat aistivansa muiden ihmisten energioita tunneperäisesti. Mene ja tiedä, olemme niin eri tavalla herkkiä. Toisaalta onhan sitä toisilla parempi kuulokin.

Lapset esimerkiksi aistivat helposti muiden ihmisten tunnetilat. Helposti he vaistoavat myös sen, ketkä heistä pitävät ja ketkä eivät. Itse myönnän monesti kuuluvani näihin jälkimmäisiin, varsinkin jos he lähettävät ympäristöönsä riipaisevan korkeita ääniaaltoja. Jos vielä muutakin energiaa pursuaa, kuin ydinvoimalassa, niin se saa minut aivan uuvuksiin.

Lapset puolestaan eivät välttämättä tungeksi sankoin joukoin polvelleni istumaan, vaan tarkkailevat tätiä mieluummin turvallisen matkan päästä. Ja tämäkös minulle sopii, joten olemme molemmat tyytyväisiä. Uskon vilpittömästi, että vaikka kuinka heille hymyilisin ja jokeltelisin, niin minun energiakentässäni ei loista kyltti, jossa lukee: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni!” Ja tämän pienoiset piltit kyllä vaistoavat. Naapurin koiran kanssa synkkaa puolestaan erinomaisesti. Harvoin edes riitelemme.

Olen lukenut, että tuota ympärillämme olevaa energiakenttää voisi kuvata erityisillä laitteilla. Näissä mittauksissa on havaittu toisilla olevan hyvin kirkas ja suuri energiakenttä. Vanhuksilla ja sairailla se on himmeä ja kutistunut, onhan heidän muutkin elintoimintonsa heikommat.

Myös tunnetilojen vaikutukset heijastuvat energiakenttäämme. Ajatukset puolestaan vaikuttavat suoraan tunteisiimme. Toiset ihmiset voivat siis leikkimielisesti ”lukea ajatuksiamme” eli he voivat tuntea energiakenttämme värähtelyn tason. Mene ja tiedä, mutta ajatus on kieltämättä kiehtova.

Voisiko sisäistä kauneuttaan hoitaa? No jos noihin edellä mainittuihin on uskominen, niin kyllä voi. Auraansa ei voi sipaista valokynää, mutta ajatuksiaan voi kirkastaa. Mikä sitten saisi meidät säteilemään niin, että muut ihmiset kokisivat olonsa hyväksi lähellämme, ovat he sitten läheisiämme, asiakkaitamme tai vieraita?

Jos ajatukset vaikuttavat tunteisiimme ja tunteet omaan energiaamme, mikä heijastuu ulospäin, niin ratkaisu on silmiemme edessä, jos haluamme sen nähdä. Mikään ei kaunista ihmistä paremmin, kuin rakkaus ja anteeksianto.

Sen sijaan kateus, kauna ja muut kielteiset tunteet eivät vahingoita kohdettaan, vaan ulospäin singotut nuolet kääntyvät lähettäjään itseensä. Kielteiset tunteet vanhentavat ja tekevät sairaaksi, kun taas myönteinen ajattelu nopeuttaa paranemista, saa meidät voimaan hyvin ja poskemme hehkumaan.

Hyvä olo heijastuu aina ulospäin ja se saa toisetkin tuntemaan olonsa hyväksi lähellämme. Kiinnitä siis huomiosi ajatuksiisi. Pyri eroon kielteisistä ajatuksista ja tunteista ja käännä ne myönteisiksi. Näin voit vetää ihmisiä puoleesi, kuin magneetti. Kun voit itse hyvin, toiset viihtyvät seurassasi ja lähelläsi on hyvä olla.

Nauru pidentää ikää!

Miten sinä näet sisäisen kauneuden?

 

Sisäinen kauneus

| 09.10.2017

Pin It on Pinterest