Ihmisestä ei tee viehättävää vain hänen ulkonäkönsä. Siihen tarvitaan myös sisäistä säteilyä, itsevarmuutta ja ennen kaikkea hyvät käytöstavat. Mikä saa kuitenkin monen aikuisen käyttäytymään, kuin murrosikäinen? Miten lapsia ja nuoria voi vaatia käyttäytymään kauniisti, jos aikuiset näyttävät kaikkea muuta, kuin hyvää esimerkkiä?

Eräänä syksyisenä lauantaipäivänä olin tehnyt lounastreffit hyvän ystävättäreni kanssa tunnelmalliseen ravintolaan. Ajellessani kohti määränpäätä, satoi kaatamalla, mutta perille päästyäni aurinko tuli esiin pilvien takaa. Jo se sai mielen iloiseksi. Tästä tulisi varmasti kaikin puolin mukava päivä.

Parkkeerasin autoni, joka nyt sattuu olemaan ”keskiverto kauppakassia” aavistuksen urheilullisempaa mallia. Se herättää toisinaan huomiota, varsinkin naisen käsissä. Joitakin se myös ärsyttää, mutta pääsääntöisesti kuitenkin miehet näyttävät peukkua, lapset vilkuttavat ja naisia ei moinen peltilehmä voisi vähempää kiinnostaa.

Nyt kuitenkin saatuani autoni parkkiin, eteeni pysäköi lapsiperhe. Perheen isä nousi ylös apukuskin paikalta lippalakki silmillä ja oluttölkki kädessä. Hän mittaili autoani katseellaan ja täräytti minulle, että ”Ethän sä v***u osaa ees ajaa tollasella s*****a!” Minulla löi hetken tyhjää moisen purkauksen jälkeen, enkä tiennyt miten reagoida. En mielestäni ollut tehnyt mitään väärin, ainakaan tällä kertaa.

Alkuhämmennykseni jälkeen, olisi kyllä tehnyt mieli vastata herralle varsin nasevasti takaisin. Koska kuitenkin takapenkiltä kolme pellavapäistä lasta seurasivat silmät tapillaan isänsä autokatselmusta, katsoin viisaammaksi olla hiljaa. Lähdin ristiriitaisin tunnelmin, sanaakaan sanomatta, kävelemään kohti ruokapaikkaa, jossa oli määrä tavata ystävättäreni.

Tervehdin pöydässä odottavaa ystävääni ja kerroin parkkipaikalla sattuneesta episodista. Naurettiin vielä, että se tästä puuttuisi, että tuo tyyppi olisi tulossa samaan ravintolaan. No eipä aikaakaan, kun tämä maanteiden ritari pesueineen asteli lippa vinossa ovesta sisään. Olut oli sentään jo siihen mennessä tyhjennetty.

Herra huomasi minut välittömästi ja katsoi oitis toiseen suuntaan.  Hän myös onnistui, kuin onnistuikin, luimistelemaan kauempana, mutta vain aluksi. Täpötäydessä ravintolassa tarjoilija ohjasi seurueen, kuinkas muuten, kuin viereiseen pöytään, joka oli melkein kiinni omassamme. Heillä ei ollut enää mitään mahdollisuutta perääntyä.

En luonnollisestikaan voinut välttyä kiusaukselta ottaa määrätietoinen rintamasuunta suoraan herraa kohti. Hän tosin oli takanani avautuvan merinäköalan sijaan, kiinnostuneempi matkapuhelimestaan. Sitä hän keskittyi räpläämään vähän väliä, niin alkupalojen, kuin pääruuankin aikana.

Koko ateriakokonaisuuden tämä oman elämänsä James Potkukelkka nautti tyylilleen uskollisesti, hattu päässä. Jälkikasvu seurasi isänsä mallia. Aikuisten esimerkkihän on usein tehokkain opettaja, niin hyvässä, kuin pahassakin. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa ja omena putoaa harvemmin kauas puusta.

Ystävättäreni, jonka paheisiin kuuluu käydä aterian päälle joskus pienillä ruokasauhuilla, sai idean. Hän kipitti happihyppelynsä yhteydessä katsomaan herran auton rekisterinumeron. Naisia kun ollaan ja syntyjään uteliaita. Pian selvisi internetin ihmeellisestä maailmasta sekin, että kaikki riihimäkeläiset eivät ole yhtä hauskoja, kuin Kataja ja Hirviniemi.

Seurue sai viimein ateriansa päätökseen, kuten mekin ja nousi pöydästä lähteäkseen. Me päätimme vielä ystävättäreni kanssa käydä hieman puuteroimassa ennen pois lähtöä.

Kuinkas ollakaan, kun astuimme ulos saniteettitiloista, astui kyseinen herra samaan aikaan miesten vastaavasta. Olimme jälleen kasvokkain kapealla käytävällä.

Silloin olisi tehnyt mieli ojentaa käteni herralle, katsoa suoraan silmiin, hymyillä ja todeta mitä kohteliaimmin: ”Ei s*****a, mehän ollaankin jo tavattu!”

 Mitä mieltä olet käytöstavoista tänä päivänä?

 

Hyvät tavat kaunistavat

| 18.09.2017

Pin It on Pinterest