On helpottavaa päästä rojahtamaan lomalle pitkän työputken jälkeen. Kiireessä ja uupuneena ihminen toimii usein, kuin kone, saadakseen pakolliset hommat hoidetuksi. Kapasiteetti ei enää riitä uuden luomiselle, ideoinnille ja itsensä kehittämiselle. Ei vain ehdi, eikä kykene ajattelemaan, miksi oikein säntäilee paikasta toiseen tulipaloja sammutellen. Kiireessä unohtaa ajatella, että ”hei se on minun elämäni tässä”.

Joskus ihmisen pysähdyttää jokin tapahtuma, sairaus tai jopa kuoleman läheisyys miettimään, mitä loppuelämältään oikein haluaa. Keski-iän kriisi on myös varsin tehokas katalysaattori oman kuolevaisuutensa miettimisessä. Toisinaan siihen riittää onneksi vain kesäloma, hetkellinen hyppy pois arjen oravanpyörästä. Ja lomaa tarvitsevat kaikki, niin yrittäjät, työntekijät kuin opiskelijatkin. Ihminen ei ole kone. Paradoksaalista kyllä, monet tosin pitävät jopa autoistaankin parempaa huolta, kuin itsestään.

Kesäloma on hyvää aikaa levätä, niin fyysisesti, kuin psyykkisestikin. On hyvä välillä nollata ylikierroksilla käyvää kehoa ja mieltä. On välttämätöntä putsata pois jotain vanhaa, jotta voi syntyä jotakin uutta. Vain sopivalla tavalla joutilas mieli on otollinen kasvualusta uuden luomiselle. Stressaantuneena ja kiireessä on harvoin luotu uusia innovaatioita. Vain tyhjiö voi täyttyä ja lomalla on mahdollisuus aikaansaada tuo luovuuden mahdollistava tyhjiö.

Valitettavan harva meistä kuitenkaan tietoisesti miettii omaa elämäänsä, kehittää aktiivisesti itseään tai ylipäätään pyrkii rakentamaan elämästään itsensä näköisen. Vielä harvempi lukee vaikkapa elämänhallintaa ja itsensä johtamista käsittelevää kirjallisuutta tai osallistuu seminaareihin tullakseen paremmaksi itsekseen. Asiat vain tapahtuvat ja ajelehditaan elämän virrassa, ikään kuin olosuhteiden uhreina. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla.

Totuus, halusitpa kuulla sen tai et, on kuitenkin se, että tämän päivän elämämme on hyvin pitkälti eilisten ajatustemme ja valintojemme summa. Olet tehnyt itsestäsi sellaisen, kuin olet. Mutta jokainen aamu on aina uusi mahdollisuus tulla paremmaksi. Ei paremmaksi kuin muut, vaan paremmaksi kuin itse oli eilen.

Lisäksi moni meistä on työssä, jota ei koe omakseen. Sitä vain tehdään, koska elanto pitää ansaita ja yhteiskuntakelpoinen yksilö pyrkii hankkimaan sen ensisijaisesti tekemällä jotakin työtä. Kuinka moni kuitenkaan miettii: ”Onko tämä kutsumukseni? Saako tämän työn tekeminen silmäni loistamaan? Tekisinkö sitä siinäkin tapauksessa, että siitä ei maksettaisi?”

Moni tekee myös omaa työtään tietämättä, mitä suurempaa kokonaisuutta se palvelee. Luin juuri John C Maxwellin kirjasta: ”3 menestyksen avaintekijää” tarinan siitä, kuinka toimittaja oli mennyt haastattelemaan ammattimiehiä rakennustyömaalle. Hän oli esittänyt kolmelle työntekijälle saman kysymyksen: ”Mitä sinä teet?”.

Ensimmäinen oli murahtanut suurin piirtein, että ”ansaitsen palkkaani, prkl”. Toinen oli vastannut, että ”Teen betonivalua, etkö näe?” Kolmas puolestaan teki vihellellen täysin samaa, kuin kaksi edellistäkin. Toimittajan kysymykseen hän vastasi: ”Minä rakennan majapaikkaa kodittomille. Tuohon tulee keittiö ja tuohon makuuhuone.” Hän hahmotti oman työnsä palvelemassa osana suurempaa kokonaisuutta. Hän koki tekevänsä työtä, jolla on tarkoitus.

Jos et voi tai halua edetä urallasi, vaihtaa työpaikkaa tai hypätä oravanpyörästä, voit ainakin muuttaa omaa ajatteluasi. Voit alkaa suhtautua omaan työhösi osana laajempaa kokonaisuutta. Mitä ikinä teetkin, on siitä varmasti hyötyä jollekin välittömästi tai välillisesti. Se palvelee aina jotakin suurempaa.

Ammatteja tai työtehtäviä ei myöskään voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Toimitusjohtaja voi muiden kärsimättä olla pois työpaikaltaan viikonkin, mutta siistijää tulee ikävä jo päivässä. Siistijä saattaa haaveilla, millaista olisi kipittää jakkupuvussa palaveriin päättämään tärkeistä asioista. Toimitusjohtaja puolestaan voisi olla valmis repimään saman tien kravatin kaulastaan, jos pääsisi sukelluskouluttajaksi Sumatralle.

Ehkä joskus itsekin vielä heitän läppärin reppuun ja lähden matkabloggariksi maailmalle luottaen siihen, että elämä kantaa. Enemmän voi auttaa ihmisiä energisenä ja ajatuksia pulppuavana kirjoittajana, kuin loppuun kaluttuna opettajana. Uhrautujasta ei ole iloa kellekään ja joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Tai sitten hätäpäissäni muutan vain omaa ajatteluani viimeistään elokuun lähestyessä.

Toteuttaisitko unelmasi, jos saisit tietää, että sinulla on enää rajallisesti elinaikaa edessäpäin?

Sinulla nimittäin on.

Millainen olisi sinun unelmaelämäsi? Aiotko toteuttaa sen? Mikä estää?

Kesä on kasvun aikaa – myös itselle

| 29.06.2017

Pin It on Pinterest